UUSI RIISTANHOITOMALLI
Kanalintukantojamme hoidetaan ja seurataan aktiivisesti, vesilintuja on sen sijaan pitkään pidetty ehtymättömänä luonnonvarana, jota Suomen läpi muuttava kanta jatkuvasti uudistaa. Valtakunnallinen seuranta on kuitenkin osoittanut, että tämä oletus on väärä: Vesilintukantamme ovat jyrkkenevässä, pitkäaikaisessa taantumassa.
SOTKA-levähdysalueet rakentaa uutta valtakunnallista riistanhoitoverkostoa – häiriöttömiä syysaikaisia levähdys- ja ruokailualueita vesilinnuille.
Hyvässä kunnossa muutolle lähtevät linnut selviävät paremmin sekä rasittavasta muuttomatkasta, että talvehtimisesta ja palaavat keväällä vahvoina ja valmiina lisääntymään
Kesällä 2020 alkanut levähdysaluehanke juurruttaa maahamme uudenlaista riistanhoitomenetelmää.
Maamme suurimmat vesilintujen syysaikaiset kokoontumisalueet ovat lailla rauhoitettuja, kuten Varsinais-Suomen Mietoistenlahti tai Liminganlahti Pohjois-Pohjanmaalla. Rauhoitetut suuret luonnonravintokohteet keräävät syksyisin hyvin runsaan määrän muuttavia vesilintuja, jotka ovat siirtyneet sinne sisämaan lisääntymisalueilta.
Suurimmat kokoontumisalueet sijaitsevat meren välittömässä läheisyydessä ja ovat usein viimeinen pysähtymispaikka ennen lintujen siirtymistä kohti talvehtimisalueita. Sisämaassa, eli valtaosassa maata, häirintävapaita kohteita on aivan liian vähän.
Levähdysalueverkoston avulla linnuille tarjotaan laadukkaita syysaikaisia häiriöttömiä elinympäristöjä muuttoon valmistautumista varten. Samalla vesilinnut pysyvät pidempään lähellä kotoalueitaan, ja kohteet keräävät muuttavia lintuja ruokailemaan.
Levähdysalue voi olla kokonainen lintujärvi, vesistön osa, esimerkiksi lahti, tai rakennettu kosteikko.
Syysaikaisella vesilintujen levähdysalueella tarkoitetaan luonnollista tai rakennettua vesilintujen elinympäristöä, jossa vesi- ja kahlaajalinnut voivat viipyillä rauhassa ennen syysmuuton alkamista. SOTKA-levähdysalueilla linnusto viihtyy luontaisesti, ilman ruokintaa. Usein syksyiset häiriöttömät elinympäristöt toimivat keväisin linnuston lisääntymisalueena, sillä riittävä suoja saalistajilta ja luontaisen ravinnon runsaus ovat viihtyvyyden avaintekijöitä. Hyvälaatuiset levähdysalueet ovat paikallisesti tuottavia, sopivan reheviä lintuvesiä tai niiden osia.
Levähdysalue voi olla kokonainen lintujärvi, vesistön osa (esim. lahti) tai rakennettu kosteikko. Tärkeintä on että kohde houkuttelee lintuja luontaisella ravinnollaan. Levähdysalueilla vesilinnustus on kielletty koko metsästyskauden, eikä kohteilla sallita vesilintujen ruokintaa. Kohteisiin sitoudutaan Helmi-ohjelman loppuun, vuoteen 2030 saakka.
xxx
Tanskan esimerkki ja kokemukset saavutetuista hyödyistä.
Häirintävapaan verkoston perustamisen periaatteissa on otettu oppia Tanskasta, missä vastaava verkosto perustettiin 1990-luvulla. Tanskan kokemusten mukaan rauhalliset ruokailuympäristöt pitävät vesilinnut alueella pidempään. Vaikka osa alueista jääkin metsästyksen ulkopuolelle, alueen metsästysmahdollisuudet säilyvät ennallaan lintujen määrän lisääntyessä koko alueella. Metsästyskausi on jopa pidentynyt lintujen viipyessä alueella entistä pidempään. Tanskassa toteutustapana olivat lähinnä valtion omistamille merenranta-alueille asetetut metsästysrauhoitukset, kun taas SOTKA-levähdysalueiden kohteet perustuvat vapaaehtoisuuteen.
Kuva: Metsästyksen rajoittamisen vaikutus vesilintujen määriin Tanskassa. Kaavio esittää sinisorsan, tavin ja haapanan vuosittaiset yksilömäärät tanskalaisella kosteikkoalueella ennen ja jälkeen rauhoitusalueen perustamisen vuonna 1989. Rauhoituksen alkamisen jälkeen vesilintujen kokonaismäärä kasvoi selvästi, mikä osoittaa häiriön vähentämisen merkityksen levähtävien ja muuttavien lintujen kannalta.
Lähde: Madsen, J. (1998). Experimental refuges for migratory waterfowl in Danish wetlands: I. Baseline assessment of the disturbance effects of recreational activities. Journal of Applied Ecology, 35, 386–397. Lisätietoa
Tutkimuksen toinen osa käsittelee metsästyshäiriön vaikutuksia vesilintujen käyttäytymiseen ja yksilömääriin. Lisätietoja
xxx
Taustana Veli-Matti Väänäsen uraauurtava tutkimustyö.
Suomessa vesilintujen ennenaikaisen muuton taustatekijöitä on tarkastellut laajasti Veli-Matti Väänänen (2001). Hänen väitöstutkimuksensa osoitti, että metsästyspaine vaikuttaa merkittävästi puolisukeltajasorsien pesimätiheyteen ja käyttäytymiseen. Metsästyshäiriön alaisilla alueilla pesivien parien pakoetäisyydet olivat pidemmät ja linnut sijoittivat pesänsä kauemmas rantaviivasta verrattuna häiriöttömiin vertailualueisiin. Tämä viittaa siihen, että ihmistoiminta muuttaa lintujen tilankäyttöä ja lisää varovaisuutta jo pesimäkaudella. Väänänen havaitsi, että metsästys oli voimakkain pesimäkäyttäytymistä muuttava häiriötekijä verrattuna muuhun ihmistoimintaan. Vaikka sorsat sopeutuivat lisäämällä valppauttaan ja siirtymällä vaihtoehtoisille alueille, näillä käyttäytymismuutoksilla oli todennäköisesti energiataloudellisia ja lisääntymismenestykseen liittyviä kustannuksia. Tulokset viittaavat siihen, että metsästyshäiriö voi vaikuttaa vesilintukantoihin myös epäsuorasti käyttäytymismuutosten kautta.
Kuva: Metsästyspaineen vaikutus vesilintuihin.
Indeksivertailu (100 = häiriötön vertailualue) havainnollistaa, kuinka metsästyspaine alentaa pesimätiheyttä ja lisää pakoetäisyyttä sekä elinympäristön siirtymistä. Tulokset perustuvat Väänäsen (2001) väitöstutkimuksessa kuvattuihin vaikutusmekanismeihin.
Lähde: Veli-Matti Väänänen (2001). Numerical and Behavioural Responses of Breeding Ducks to Hunting and Different Ecological Factors. University of Helsinki.
xxx
Perustana Limingan hyvät kokemukset.
Suomen merkittävin levähdysalueiden verkosto sijaitsee Oulun seudun rauhoitetuilla lintuvesillä. Erityisen kuuluisa syksyisistä vesilintumääristään on Liminganlahti, missä vuosituhannen vaihteessa toteutettu metsästysrauhoitusalue tarjoaa syksyisen levähdysalueen tuhansille, jopa yli kymmenelle tuhannelle vesilinnulle. Liminganlahden rauhoitusalueelta kerääntyvät linnustotiedot ovat hyvin yhteneviä tanskalaisten tutkimustulosten kanssa: rauhoitusalueen ansiosta vesilintuja levähtää alueella moninkertainen määrä verrattuna rauhoitusta edeltävään tilaan ja vesilinnut viipyvät alueella aiempaa pidempään, aina lokakuulle asti. Liminganlahden Hirvaslahden metsästysrajoitusalue on varhainen ja konkreettinen kotimainen esimerkki siitä, miten häiriöttömyys voi vahvistaa syyslevähdysalueen merkitystä vesilinnuille. Rajoituksen jälkeen levähtävien sorsalintujen määrät kasvoivat voimakkaasti heti toimenpiteen jälkeen ja olivat 15 vuotta myöhemmin selvästi lähtötasoa korkeammat. Hirvaslahden kokemukset osoittavat, että levähdysalueet voivat “kerätä” lintuja alueelle pitkälle syksyyn – ja kun rajoitusalue kytkeytyy laajempaan rauhoituskokonaisuuteen, lintumäärät voivat nousta jopa kymmeniin tuhansiin.
Kuva: Liminganlahden Hirvaslahden sorsalintumäärät ennen ja jälkeen metsästysrajoituksen.
Elokuun, syyskuun ja lokakuun laskennat osoittavat selkeän kasvun rajoituksen käyttöönoton jälkeen sekä edelleen 15 vuotta myöhemmin, mikä havainnollistaa häiriöttömän levähdysalueen kykyä lisätä alueen vetovoimaa syyskaudella.
Lähde:
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus / Jorma Pessa (14.2.2021), esitetty Levähdysalueverkosto-webinaarissa 24.2.2021.
xxx
Tutkimusta, koulutusta ja käytännön työtä vesilintujen hyväksi
SOTKA-levähdysalueverkosto perustuu tutkittuun tietoon vesilintujen häiriöherkkyydestä ja levähdysalueiden merkityksestä syysmuuttoon valmistautumisessa. Tutkimukset Suomesta ja Tanskasta ovat osoittaneet, että häiriön vähentäminen parantaa lintujen kuntoa, lisää levähtävien lintujen määriä ja vahvistaa kantojen kestävyyttä pitkällä aikavälillä.
Hankkeen keskeinen tehtävä on kasvattaa levähdysalueverkostoa rakentamalla uusia yhteistyösuhteita metsästysseurojen, riistanhoitoyhdistysten sekä maa- ja vesialueiden omistajien kanssa. Jokainen uusi kohde vahvistaa verkoston kokonaisvaikuttavuutta ja tuo vesilinnut lähemmäs tavoitetta: valtakunnallista, ekologisesti toimivaa levähdysalueverkostoa vuoteen 2030 mennessä.
Verkoston kasvattamisen tueksi hanke järjestää paikallisia koulutustilaisuuksia ja webinaareja. Koulutuksissa käsitellään vesilintukantojen tilannetta ja siihen johtaneita syitä, esitellään hankkeen tavoitteet ja toiminta, harjoitellaan vesilintujen tunnistusta sekä rakennetaan sorsien tekopesiä. Koulutukset on suunnattu metsästysseuroille, riistanhoitoyhdistyksille, osakaskunnille sekä maa- ja vesialueiden omistajille.
Kiinnostaako levähdysalueverkosto tai haluatko kutsua kouluttajamme seurasi tai yhdistyksesi tilaisuuteen? Ota yhteyttä hanketyöntekijöihin – yhteystiedot löytyvät sivun alaosasta.
Pesäputkikoulutus
Pesäputkikoulutuksessa rakennetaan pesäputkia maastossa ja opitaan niiden oikea sijoittaminen ja huolto. Pesäputket tarjoavat erityisesti sinisorsalle turvallisia pesimäpaikkoja, joissa vieraspedot eivät pääse käsiksi pesään tai poikasiin. Hyvin sijoitetut pesäputket voivat merkittävästi parantaa paikallisen vesilintukannan pesimätulosta.
Koulutukset järjestetään levähdysalueilla tai muilla sopivilla kohteilla, ja ne on suunnattu metsästysseuroille, riistanhoitoyhdistyksille sekä maa- ja vesialueiden omistajille. Koulutukseen osallistuminen ei edellytä aiempaa kokemusta: hanketyöntekijät opastavat käytännön työssä alusta alkaen.
Vesilintujen tunnistuskoulutus
Vesilintujen tunnistuskoulutus on suunnattu erityisesti metsästäjille. Koulutuksessa perehdytään syyspukuisten vesilintujen tunnistamiseen maastossa.
Tunnistaminen metsästystilanteessa on usein vaativaa: linnut ovat liikkeessä, tilanteet nopeita ja linnut näkyvät usein vain lennossa ja alapuoleltaan. Koulutuksessa harjoitellaan käytännön tunnistus tilanteita, miten erottaa lajit toisistaan lennossa, hämärässä tai epäedullisessa valossa. Varma tunnistaminen on sekä vastuullisen metsästyksen että vesilintukantojen kestävän hoidon perusta.
Koulutukset järjestetään paikallisesti ja ne soveltuvat niin kokeneille metsästäjille kuin vasta-alkajillekin.
SOTKA-levähdysaluehanke tarjoaa koulutusta ja neuvontaa maanomistajille, osakaskunnille ja metsästäjille levähdysalueiden perustamisesta, hoidosta ja seurannasta. Paikallisissa tilaisuuksissa käsitellään muun muassa:
1. Levähdysalueiden ekologiset perusteet
2. Metsästyshäiriön vaikutukset vesilintuihin
3. Käytännön toteusmallit ja sopimuskäytännöt
4. Vesilintujen tekopesäkoulutus
5. Vesilintujen
tunnistuskoulutus
6. Seurannan ja raportoinnin merkitys
Olemassa olevilla levähdysalueilla järjestettävät maastotilaisuudet toimivat konkreettisina esimerkkeinä toimivasta yhteistyöstä, joka lisää yhteistä ymmärrystä vesilintukantojemme haasteista. Paikallisissa tilaisuuksissa voidaan havainnollistaa, miten häiriöttömyys, paikalliset hoitotoimenpiteet ja yhteistyö tuottavat tuloksia. Liminganlahden kaltaiset esimerkkialueet osoittavat, että hyvin toteutettu levähdysalue voi nopeasti lisätä alueen vetovoimaa vesilinnuille.
Tavoitteena ei ole rajoittaa metsästystä kokonaisuutena, vaan kehittää sitä ekologisesti kestävämpään suuntaan. Levähdysalueverkosto tukee sekä vesilintukantojen säilymistä että metsästyksen tulevaisuutta tarjoamalla käytännönläheisiä ratkaisuja, jotka perustuvat tutkimukseen ja vuosikymmenten kokemukseen.
Hanke jatkuu vuoteen 2030 saakka. Tavoitteena on rakentaa valtakunnallinen, vaikuttava levähdysalueverkosto, jossa jokainen uusi toimija vahvistaa kokonaisuuden vaikuttavuutta.
xxx
Hankkeen tuloksia ensimmäiseltä viisivuotiskaudelta 2020–2025.
SOTKA-levähdysaluehankkeeseen on 12/2025 mennessä liittynyt 52 levähdysaluekohdetta, yhteensä 1520 hehtaaria. Kohteet vaihtelevat rakennetusta 1,5 hehtaarin kosteikosta yli 200 hehtaarin merenlahteen. Pienimmätkin levähdysalueet pidättelevät vesilintuja paikallisesti, kun taas isommat kohteet palvelevat sekä alueella pesinyttä että muutolla levähtävää linnustoa. Hankkeen on suunniteltu jatkuvan vuoteen 2030 saakka.
