Sinisorsa on Suomen runsain ja tärkein metsästettävä vesilintu, mutta sen kannankehitys on viime vuosina ollut kaksijakoinen. Pitkän aikavälin seurannassa pesimäkanta kasvoi noin 15 %, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana suunta on kääntynyt laskuun: valtakunnallinen kanta on pienentynyt noin viidenneksen ja erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa taantuma on ollut voimakasta. Pohjois-Suomessa kehitys on sen sijaan ollut myönteisempää.

Tuoreimpien tietojen mukaan kanta on hieman vahvistunut edellisvuoteen verrattuna, mutta on yhä pitkän aikavälin keskiarvon alapuolella. Samanaikaisesti saaristolinnuston seurannoissa on havaittu viime vuosina runsastumista rannikkoalueilla.

Levähdysalueet ovat sinisorsalle merkittäviä erityisesti loppukesällä ja syksyllä, jolloin linnut kokoontuvat parviin ruokailemaan ja valmistautumaan muuttoon. Häiriöttömät, luonnonravintoon perustuvat levähdysalueet tukevat lintujen kuntoa ja voivat osaltaan vahvistaa kannan kestävyyttä pitkällä aikavälillä.