Tukkasotka on Suomen runsain pesivä sotkalaji, mutta senkin kanta on pitkällä aikavälillä heikentynyt. Vaikka taantuma ei ole ollut yhtä jyrkkä kuin punasotkalla, kehityssuunta on ollut monin paikoin laskeva erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. Tukkasotka on punasotkaa yleisempi ja sopeutuvampi, ja sitä tavataan sekä sisämaan järvillä että saaristossa.

Toisin kuin reheviä kasvillisuusjärviä suosiva punasotka, tukkasotka hyödyntää usein karumpia ja avoimempia vesialueita sekä saaristoa. Laji sukeltaa ravintonsa pääasiassa pohjaeläimistä ja simpukoista, ja sen ravinnonhankinta kytkeytyy vahvasti vesistöjen ekologiseen tilaan. Tukkasotka kestää punasotkaa paremmin vaihtelevia olosuhteita, mutta on silti altis elinympäristöjen muutoksille ja pesintää heikentäville tekijöille.

Syksyllä tukkasotkat kerääntyvät parviin ja hyödyntävät ravintorikkaita, häiriöttömiä levähdysalueita ennen muuttoa. Rauhalliset levähdysalueet tukevat lintujen energiavarastojen karttumista ja parantavat selviytymistä muuttomatkalla. Vaikka tukkasotkan taantuma ei ole yhtä dramaattinen kuin punasotkalla, laadukkaat ja häiriöttömät vesialueet ovat molemmille lajeille keskeisiä kannan vakauden kannalta.