Nokikana ei ole Suomessa merkittävä riistalaji, mutta se on tärkeä kosteikkojen tilaa ilmentävä vesilintu. Laji suosii reheviä, suojaisia järviä ja lahtia, joissa on runsaasti upos- ja kelluslehtistä kasvillisuutta. Nokikana pakenee useimmiten uimalla tai juoksemalla suojaan ruo’ikkoon, ja sen esiintyminen kertoo usein vesistön ravinteikkuudesta, kasvillisuusrakenteesta ja yleisestä ekologisesta tilasta.

Suomessa nokikanan pesimäkanta on vaihdellut voimakkaasti vuosittain, ja pitkällä aikavälillä kehitys on ollut monin paikoin laskeva. Kanta reagoi herkästi talviolosuhteisiin, vedenkorkeuden vaihteluihin sekä kosteikkojen kuntoon. Hyvinä vuosina laji voi kuitenkin runsastua nopeasti.

Levähdysalueiden merkitys nokikanalle liittyy ennen kaikkea elinympäristön laatuun. Häiriöttömät, luonnonravintoa tarjoavat kosteikot tukevat lajille sopivaa kasvillisuusrakennetta ja parantavat pesinnän onnistumista. Nokikanan esiintyminen levähdysalueella kertoo usein siitä, että kohde on ekologisesti toimiva ja tarjoaa potentiaalia myös muille vesilintulajeille.