Noormarkun Inhottujärvi – matala ja rehevä lintujärvi Karvianjoen vesistön sydämessä
Teksti: Jari Ullakko
Inhottujärvi sijaitsee pääosin Porin Noormarkussa ja pieneltä osin Pomarkun puolella. Se on yksi Etelä-Suomen arvostetuimmista lintujärvistä. Järvi syntyi nykyiseen muotoonsa, kun sen vedenpintaa laskettiin. Tuloksena on noin 450 hehtaarin kokoinen, keskimäärin alle metrin syvyinen ja runsaskasvustoinen vesialue. Järvi on erikoinen myös vesistönä, sillä siitä lähtee kaksi lasku-uomaa: Pomarkunjoki kohti Isojärveä ja Noormarkunjoki kohti Selkämerta. Inhottujärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan, ja linnustonsa vuoksi se on myös Natura 2000 -alue. Natura-alueeseen kuuluu järven lisäksi sen länsipuolella sijaitseva Paapanselkä–Hanhilahti, entinen järven lahti, joka on nykyisin suurelta osin vesijättöä.
Järven länsiosa on enimmäkseen avovettä, kun taas itäpää on kasvanut pitkälti umpeen. Vesikasvillisuus on mosaiikkimaista, ja kasvustojen sijoittumista ohjaavat järven virtaukset. Linnuille tämä vaihteleva ympäristö tarjoaa runsaasti suojaa ja ravintoa. Tärkeimmät pesimäalueet ovat vaikeakulkuisessa itäpäässä Vasikkasaaren itäpuolella sekä järven pohjoisosassa avoimen uoman länsipuolella.
Inhottujärvellä on pesinyt yli kaksikymmentä vesilintulajia. Parimääriltään runsaimpia ovat nokikana, härkälintu, punasotka ja telkkä. Harvalukuisempaa lintujärvilajistoa edustavat muun muassa lapasorsa, heinätavi, uivelo, jouhisorsa ja uhanalainen mustakurkku-uikku. Sekä laulu- että kyhmyjoutsen kuuluvat järven pesimälajistoon. Alueen ruovikoiden ja rantaluhtien arvokkaita pesimälajeja ovat ruskosuohaukka, kaulushaikara, luhtahuitti ja kurki.
Järven merkitystä lisäävät rantametsien linnut ja lähiseudulla pesivät lajit, jotka hakevat ravintonsa järveltä. Tällaisia ovat esimerkiksi kaakkuri, nuolihaukka, mehiläishaukka, hiirihaukka, viirupöllö, pääskyt ja korppi. Talvella koskikarat viihtyvät lasku-uomien suilla, jotka pysyvät usein ainakin osittain sulina.
Muutonaikaisena levähdyspaikkana Inhottujärvi on merkittävä sekä vesilinnuille että kahlaajille. Keväällä järvi ja Lassilan ympäristö ovat tunnettu laulujoutsenten levähdysalue, ja jo varhaisesta keväästä rantojen tuntumassa voi nähdä joutsenia ja hanhia.
Järven tulevaisuus ei ole huoleton. Rehevöityminen ja umpeenkasvu ovat edenneet, ja lintumäärät ovat vähentyneet selvästi aiemmasta. Kaikki lajit eivät ole kestäneet muutosta: järvellä aiemmin pesinyt Suomessa erittäin harvinainen mustatiira on kadonnut pesimälajistosta. Kuormitusta tulee valuma-alueen maa- ja metsätaloudesta, ojituksista, turvetuotannosta ja asutuksesta. Järven tilan parantamista ja säännöstelyä on selvitetty, ja kunnostuksen suunnittelussa täytyy ottaa huomioon alueen Natura-arvot.
Inhottujärven linnustoa pääsee seuraamaan helposti. Laviantieltä (tie 2560) on opasteet Oravasaarentielle, josta käännytään kohti Iso Lehtisalonnokkaa. Tien päässä järven etelärannalla on pysäköintialue, nuotiopaikka ja avokatos. Leveä metsäpolku vie noin sadan metrin päähän luontolavalle, joka sopii myös lastenvaunuille ja pyörätuolille. Lavalta on hienot näkymät järvelle. Hieman kauempana on lintutorni. Samalta pysäköintialueelta lähtee myös Kustaan polku -retkeilyreitti, ja järvi on osa Karvianjoen vesistön melontareitistöä. Inhottujärvi palkitsee retkeilijän keväästä syksyyn, ja se on hyvä kohde niin kokeneelle lintuharrastajalle kuin perheen retkipäiväänkin.